<-- Takaisin sarjaan Muut - Yliopistouutiset

Edellinen numero

Yliopistouutiset 1991

Seuraava numero

Tietoa lehdestä:

Yliopistouutiset
1991

Moogin tehdessä työpaikassaan sähkösuunnitelmia, pirahti eräänä päivänä puhelin soimaan.
Langan toisessa päässä oli Tampereen Yliopiston Kääntäjälaitoksen opettaja (Sakari Louhivaara), joka pyysi Moogia pitämään esitelmän Kellopeli Appelsiinin kääntämisestä. Hän kertoi, ettei köyhä Yliopisto pysty maksamaan palkkiota, mutta kyllä hän kahvit tarjoo.
Noo, Moog suostui "esitelmöimään" ilmaiseksi sillä ehdolla, ettei hän valmistele etukäteen mitään, vaan opiskelijat saavat/joutuvat tekemään kysymyksiä, joihin hän yrittäisi vastata parhaansa mukaan. Noo hälle luvattiin, että kysymyksiä satelee roppakaupalla ja niinpä sitten kävikin.

Kun Moog saapui entiselle Pyynikin Tekulle (samaan rakennukseen, jossa 1918 keväällä Punaisten Päämajassa käsikranaatti tai palava sikari tipahti vahingossa ammuslaatikkoon ja yksi punaisten päälliköistä kuoli) oli pitkin kääntäjälaitoksen käytäviä kiinnitetty "mainoksia" joissa luki: Moog Tulee - Oletko Valmis?
Hieno vastaanotto!

Noo kääntäjäopiskelijat esittivät runsaasti kysymyksiä, kunnes tuli se kysymys, jota jo osasi odottaakin: Millainen englanninkielen koulutus oli Moogilla takana?
Vastaus oli rehellinen: Ei millainenkaan. Ainoastaan keskikoulun saksa ja tekussa vähän eräänlaista "enklannin opetusta" - eräänlaista sikäli, että se oli peräti onnetonta ja turhaa. Tekussa matematikkaa ja teknilliset aineet söivät kaiken ajan eikä mielenkiinto riittänyt mitenkään erittäin huonojen kieltenopettajien virityksille.

Paras opetus oli ns BB-opetus eli Beatles ja Bonanza. Pienoispoikana yritettiin sanakirjan avulla käännellä Beatlesien tekstejä ja Bonanzaa yms tekstitettyä amerikkaa kuunnellessa oppi enemmän ja paremmin kieltä kuin huonossa kouluopetuksessa.

Nooo kääntäjäoppilaiden keskuudessa tuli hiljaista - kukin varmaan mietti omankin opiskelunsa merkittävyyttä.
Mutta Moog kiirehti lisäämään, että hänen mielestään englannista (ja nadsatista) suomeksi käännettäessä on kaikkein tärkeintä osata suomea ja yrittää ymmärtää, mitä alkup kirjailija mahdollisesti haluaa sanoa ja pitää vain se sanoma saada suomeksi, mieluiten tieteski mahd uskollisesti ja aidosti alkuperäisen mukaan. Toki siihen "ymmärtämiseen" jää valtava aukko ja riski ymmärtää täysin väärin.
Lisäksi on erinomaisen tärkeää se, kuinka kiinnostunut ja innostunut kääntäjä on työstään. Moog kertoi auliisti kuinka hänestä ei olisi lainkaan esim kuivien asiapapereiden kääntäjäksi.

Kaiken kaikkiaan palaute Kellopeli Appelsiinista oli erittäin hyvää ja sekä kutsun suorittanut opettaja että syntyperältään englanninkielinen opettaja olivat kumpikin lukeneet sekä alkuperäisen että Moogin käännöksen ja kehuivat tulosta erinomaiseksi.
Kuulemma pari kohtaa oli, jotka olisi voinut ehkä syvällisemmin ja huolellisemmin tehdä, mutta nekin olivat sellaisissa sekavissa fantasiakohdissa, joissa ei käännöksellä ollut mitään oleellista merkitystä.

Ylopistouutisten otsikkokin oli mukavasti poimittu Moogin höpinästä:
Ei rahasta, vaan Rakkaudesta.